Elokuu 2020
Kun koereissu oli suoritettu, oli aika toteuttaa syntyneet ideat. Koska halusin ehtiä käymään Norjassa ennen kesäloman loppua, remontille oli aikaa vain pari viikkoa. Minulla ei ollut autotallia, joten kaikki työ piti tehdä kadulla. Onneksi parkkipaikkani oli kerrostalomme pihan vierestä kulkevan tien varrella, niin sain työskennellä rauhassa ja levitellä tavarat nurmikolle. Muunsin lasitetun terassini työpajaksi, jonka takia kämppäni oli täysin mullin mallin koko remontin ajan. Koska olen pihi ja kannatan kaikenlaista kierrättämistä, päätin käyttää sisustamiseen mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja, tinkimättä kuitenkaan laadusta siinä kohtaa, jossa se olisi typerää. Näin jälkeenpäin voin todeta epäonnistuneeni kierrätyksessä eristyksen ja verhoilun suhteen, koska sopivia materiaaleja ei vaan löytynyt, enkä voinut jäädä odottelemaan niiden ilmaantumista. Kalusteet sen sijaan löytyivät ilmaiseksi tai käytettynä.
Väliseinä
Ensimmäiseksi autosta sai lähteä se kirottu väliseinä. Luulin sitä helpoksi hommaksi, mutta koska kyse oli autosta, niin mikään ei ole siltä miltä näyttää. Osa seinän kiinnityksistä oli muttereita ja osa niittejä. Mutterit hoituivat helposti, mutta seuraavaksi jouduin tutustumaan popniittien poraamisen ihmeelliseen maailmaan. Voin kertoa, että jos olet juuri ostanut auton, niin kyllä mietityttää alkaa ensimmäiseksi poraamaan siihen reikiä! Eihän siinä muu auttanut kuin karaista itsensä, reikiä tulisi lisää tulevaisuudessa. Pari poranterää myöhemmin sain kantaa seinän varastoon ja auto tuntui ihanan tilavalle. Nyt voisin käyttää etupenkkiä tavaroiden säilytyksen, sekä pääsisin tarpeen vaatiessa käsiksi auton toimintoihin sisältä käsin.
Eristys
Seuraava vaihe oli hieman kimurantimpi eli erityksien tekeminen. Otin yhden seinässä olevan paneelin irti, ja totesin sen takana olevan hyvin tilaa eristeille. Paneelit olivat hyvässä kunnossa, joten päätin pitää ne. Suunnittelin laittavani samaa eristettä myös kattoon ja päällystää sen jollain siistin näköisellä levyllä. Olin kysellyt viisaammilta etukäteen eristysmateriaaleista ja ylivoimaisesti suositelluin oli Ewona-villa. Se ei kerää kosteutta, homehdu tai allegisoi ja on helppo kiinnittää sekä palastella. Ewonasta tehdään myös äänieristyslevyjä, joten sade ja käpypommit hoituisivat siinä samalla. Tilasin paalin villaa autoverhoomosta, jonka saapumista odotellessa kävin koteloiden kimppuun.
Koteloiden eristämisestä löytyi tietoa ja mielipidettä suuntaan jos toiseen. Eri metodit voi karkeasti niputtaa kahteen eri koulukuntaan:
1. Eristetään kotelot sisältäpäin _huolella_ ja estetään kosteuden muodostumista kotelon sisälle (muutoin lopputuloksena olisi ruostuminen). Koteloita täytetään esimerkiksi villalla tai uretaanivaahdolla. Tätä on kuitenkin mahdotonta tehdä täydellisesti eikä sitä saa peruttua.
2. Toinen koulukunta ei niin murehdi kosteudesta ja eristää kotelot vain ulkopinnoiltaan esimerkiksi solumuovilla. Auton rungon annetaan hengittää ja veden poistua ”luonnollisesti” jättämällä mahdollisimman paljon koteloiden aukkoja avoimiksi. Tämä ei tietenkään ole niin hyvä lämmöneristysmetodi, mutta helpompi toteuttaa ja peruttavissa.
Minä sain autoverhoomosta suosituksen käyttää metodia 2 ja sen helppouden vuoksi halusin uskoa heitä. En tulisi kuitenkaan retkeilemään talvisin, kokkaamaan sisätiloissa tai lämmittämään autoa 24/7, joten kosteus ei välttämättä muodostu niin isoksi ongelmaksi. Tämä jäi hieman kalvamaan, aion jossain välissä repiä eristeitä hieman auki ja tarkistaa mikä on ruostetilanne.
Tyhjensin Motonetin hyllyn 6mm retkipatjoista ja ostin myös pari putelia sprayliimaa (liimaa meni lopulta neljä pulloa). Solumuovia olisi varmasti saanut jostain halvemmalla rullatavarana, mutta hoksasin sen liian myöhään. Irrotin kaikki paneelit ja liimasin solumuovista sopivan mallisia kappaleita koteloiden päälle. Ruiskutin liimaa kumpaankin pintaan, annoin hetken kuivahtaa – ja hyvin pysyi! Siinä askarrellessa minulle alkoi valjeta homman laajuus, sama toimenpide kun pitäisi tehdä vielä verhouksille. Saatoin myös vähän katua, etten teettänyt urakkaa siellä verhoomossa.
Villapaalin saavuttua sain ilokseni todeta, että sprayliima kävi myös Ewona-levyjen liimaamiseen. Liimasin levyjä paneeleiden kohdalla oleviin seinäpintoihin ja kattoon. Ovista eristin ne osat, mihin sain villaa tungettua. Ovissa oli paljon sähköjohtoja ja kytkimiä, joiden kohdat jätin suosiolla eristämättä.
Lattian eristystä varten minulla oli sattumoisin varastossa boulderointipaikasta saatua käytettyä solumuovimattoa, joka tulisi originaalin lattian päälle. Leikkasin paperista lattian muotoiset kaavat, jonka avulla muotoilin solumuoveista lattian muotoisen palapelin. Halusin säilyttää auton lattiassa olevat lastin kiinnityspisteet, joten niille piti jättää reiät oikeisiin kohtiin. Lattian eristykset laitettaisiin paikoilleen vasta verhoilun valmistuttua.
Verhoilu
Olin katsellut verkosta inspiraatioksi kuvia kaikenlaisista pakukonversioita, joissa oli käytetty materiaalina kauniita puupanelointeja ja kankaita, mutta joudun tyytymään vaatimattomampaan ratkaisuun. Seinien päällystäminen vanerilla tai puupaneloinnilla olisi ollut todella kallista ja työlästä sekä vaatinut pajan työkaluineen. Koska autossa oli todella kaarevat seinät ja paksut kotelot, vanerointi olisi pienentänyt auton sisätilavuutta merkittävästi. Päätin siis jättää auton omat paneelit paikalleen ja verhoilla kotelot niiden välistä. Koska paneelit olivat harmaita, niin verhoilun väriksi sopisi pirteästi myös harmaa. Sisustukseen saisi kyllä lisäväriä muilla tekstiileillä ja ikkunaverhoilla. Olin hieman pettynyt, kun en saanutkaan punaista samettiluolaa diskopallolla, mutta kaikkea ei voi saada.
Ostin verhoilua varten ohutta messumattoa sen edullisuuden ja värivalikoiman vuoksi. Juuri oikea keskiharmaan sävy oli tärkeä asia! Mattoa koteloihin liimaillessani totesin taas asioita: messumatolla oli mahdoton verhoilla mitään pyöreitä kulmia, koska se taittuu rumasti vekille eikä jousta yhtään. Vakuutin itselleni liimapäissäni, että hyvä siitä tulee ja jatkoin sitkeästi leikkaamista ja liimaamista. Kun homma oli melkein valmis, otin askeleen taaksepäin, katsoin tulosta ja totesin sen näyttävän aivan pahvilaatikoilla päällystetyltä. Minun retkikesäni olisi pilalla, mikäli joutuisin sitä katselemaan. Olin täysin murtunut, koska homma oli ollut harvinaisen v***tumainen ja eikä se messumattokaan ilmaista ollut. Revin kuitenkin päivän päätteeksi matot seinistä, ja aloin katselemaan vaihtoehtoja.
Onneksi löysin Motonetistä kohtuuhinnalla purkkakankaaksikin kutsuttua verhoiluhuopaa, vaikka jouduinkin tyytymään tummempaan sävyyn. Kangas venyi mihin tahansa muotoon tai kulmaan kauniisti ja liimaantui helposti. Voi miksi en aiemmin tätä ostanut?! Kyllä tuli hyvää jälkeä ja lopputulosta ihaillessa totesin, että kannatti tehdä kunnolla. Paneelit sain takaisin paikalleen väkivaltaa ja ruuveja käyttäen ja se oli siinä! Toivottavasti minun ei tarvitse enää ikinä tehdä vastaavaa uudellen.
Lattia ja katto
Verhoilun valmistuttua oli lattian asennuksen vuoro. Solumuovit solahtivat paikalleen nätisti. Sen päälle tulisi vanerilattia, jonka muotoilussa ystäväni nikkari-isä ystävällisesti auttoi, koska en omistanut vanerin leikkaamisen soveltuvia työkaluja. Jouduin tekemään lattiasta toisen kerran kaavat, koska mikään pinta autossa ei ollut suora, ja uuden vanerin tasolla seinät olivat jo oleellisesti kauempana toisistaan kuin originaalin lattian tasolla. Vaneri saatiin melkoisella vuoleskelulla istumaan paikoilleen ja lastin kiinnityspisteiden helojen reiät prikulleen oikeaan kohtaan. Koko komeus kiinnitettiin ruuveilla originaaliin lattiaan ja päällystettiin aidolla ranskalaisella tammimuovimatolla. Kiinnityspisteiden helat solahtivat kauniisti paikalleen ja maton reunat viimeisteltiin silikonilla. Ovien kohdalle kiinnitettiin alumiinilistaa peittämään patjan tursuiluja ja vahvistamaan askelman reunaa.
Koska en saanut diskoluolaa, halusin kattoon jotain kivaa. Alun perin ajatus oli päällystää myös katto vanerilla, mutta ohut koivuvaneri oli niin kallista, että päädyin halpaan kovalevyyn jonka päällystin lehvästöä muistuttavalla tapetilla (kuvia katosta löytyy seuraavasta postauksesta). Pinnat olivat vihdoin valmiit, enää puuttuisivat vain kalusteet.
